... syntyy täydellisen suomalainen talli, Valborg. Valborg on saanut alkunsa vuoden 2009 keväällä jolloin greenlee päätti palailla virtuaalitallien pariin ja yhdessä Fenellan kanssa he kehittelivät vähän ehkä jopa turhan pitkään tätä suomalaista tallia. Sijainnin valinnassa ei tullut minkäännäköisiä ongelmia. Tottakai suomenhevosia kasvattava talli asustaa Suomessa? Täällä Etelä-Suomen maalaismaisemissa ylläpidämme tallin aktiivista toimintaa ja kasvatamme uusia suomalaisia ratsuhevosia maailmalle.
Saapuessasi kuoppaista hiekkatietä pitkin tallipihalle näet ensimmäisenä tarhoissaan käyskentelevät enemmän ja vähemmän kuraiset hevosemme. Seuraavaksi pienen mutkan takaa avartuu näkymä tallipihalle; punainen L-kirjaimen muotoinen tallirakennus, päärakennus, lantala, ratsastuskenttä ja maneesi. Saatuasi auton parkkeerattua johonkin uudelle hienolle bemarillesi sopivaan paikkaan astut ulos autosta. Oho, sotkit hienot nahkasaappaasi vesilätäkössä uivaan lantakasaan. Mitäpä pienistä kun eivät nekään meistä. Jatkat matkaasi tallin ovelle. Hämärää tallikäytävää pitkin kävellessäsi näet toinen toistaan hienommat puoliveriset ja raamikkaat suomenhevoset tiiliseinäisissä karsinoissaan. Pian joku nykäisee sinua hihasta. Suloinen pieni welsh ponihan se siinä suloisilla pikku hampaillaan...repii sinun lempitakkiasi riekaleiksi. Nielet kiukkusi ja suuntaat kohti satulahuonetta. Satulahuone on vielä talliakin upeampi. Satulat rivistöissään ja kaapit toisella seinustalla. Henkeäsalpaava näkymä jollei satulahuoneen sohvalle olisi kaatunut puolen litran pullo coca colaa ja siihen takertunut kymmenittäin kärpäsiä. Satulahuoneesta avautuu ovi lantalaan, mutta päätät jättää suosiolla kierroksen siellä väliin. Sen sijaan palaat takaisin tallikäytävälle ja nopeasti tsekkaat rehuvaraston ja pesukarsinat. Ihan mukavan oloinen paikka näin sisältä käsin. Loikit ulos tallista varoen karsinoistaan kurottelevia hevosia.
Raikkaassa sateen puhdistamassa ulkoilmassa hipsit tallipihan poikki ja päätät käydä vielä tarkistamassa kentän ja muut tallialueen hienoudet. Kentällä näetkin ratsukon. Ruunikko puoliveriori pomppii hermostuneena kentällä nuoren ratsastajansa yrittäessä rauhoittaa sitä. Ei taida tänään tulla estetreeneistä mitään. Nojaat alkoiseen puuaitaan kun edellämainittu ratsukko laukkaa lyhyessä laukassa ohitsesi. Ori pärskii ja loikkaa kissamaisesti noin kahdeksankymmentä senttiä korkean okserin yli. Valmentaja pudistaa päätään ratsastajalle ja pyytää tätä pysähtymään. Et jää kuuntelemaan valmentajan sanomisia vaan jatkat matkaasi. Suuri punainen maneesi kohoaa edessäsi. Kurkkaat oven raosta nähdäksesi tarkemmin mitä siellä touhutaan. Kimo puoliveritamma ravaa pitkää sivua kootussa ravissa kaula kaarella. Samaan aikaan suurehko suomenhevosori laukkaa juoksutusliinassa keskiympyrällä. Istut hiljaa katsomon penkille ja tarkkailet kahta hevosta. Puoliveritamman ratsastaja näyttää iloiselta. Hevonen kulkee kauniisti muodossa ja vastaa pienimpäänkin apuun. Katsahdat pyöreähköön naiseen joka juoksuttaa suomenhevosta. Hikinoro otsalla hän yrittää saada villiintynyttä kauramoottoriaan rauhoittumaan. Ori heittää takapäätään ilmaan ja liina lipeää naisen käsistä. "Varo sen tamman kanssa!" Nainen huutaa, mutta suomenhevosta ei näytä puoliverinen kiinnostavan vaan tämä laukkaa suoraa päätä katsomon luo, jossa sinä istut. Ori kurottaa kaulansa maneesin ratsastusalueen laidan yli ja otat sen kiinni samalla kun huomaat hihaasi ilmestyneen kuolatahran. Irvistät ja ojennat orin naiselle. Päästyäsi ulos maneesista et jää tarkemmin enää katsomaan kävelytyskonetta, jossa kaksi tylsistynyttä suomenhevosta tallustaa tai laitumia, joilla ei tähän vuodenaikaan ketään ole puhumattakaan pitkistä maastolenkeistä. Hyppäät vain bemariisi ja ajat niin nopeasti kuin suinkin pois. Tallikissan sotkemat hiuksesi ovat vapautuneet tiukasta nutturasta, takkisi on pienen welshponin repimänä takapenkillä, uuteen vaaleanpunaiseen villapaitaasi on pyyhitty kuolaa, kenkäsi ovat lannassa ja kurassa ja bemarisi keulaan on tullut lommo kuoppaisesta hiekkatiestä. Tervetuloa uudestaan!
Teksti on kirjoitettu täysin humoristisessa mielessä ja olen pyrkinyt lisäämään lukijan innostusta lukea tekstiä kirjoittamalla sen lukijan näkökulmasta hauskalla tavalla
© greenlee 2009 | kuvien © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan ja Tauron talli
kaikki on täysin virtuaalista eikä mitään tapahdu oikeasti